Hauskaa. En ollut itse bongannut tuota kohtaa laisinkaan True Bloodin uudessa jaksossa, mutta joku tarkkasilmäisempi kyllä. Hauskasti aseteltu. Kuvassa siis mustatakkinen vampyyri ja ylempiarvoinen, valkopaitainen verenimijä.

Se on niin hieno sarja. Pitäis tulla Suomeenkin kohta. Odottakaahan.

Mitä tehdä tilanteessa, jossa asiakas pistää “työn jäihin” hetkeksi, vaikka on jo saanut lopullisen tuotteen? Jos jäihinpistäminen on tehty syyllä, johon ei oikeastaan voi sanoa mitään vastaan?

Tein monta monituista versiota eräästä tatuointikuvasta, ja oletin että kuvan ollessa valmis ja kelpoisa, saan maksun työstä. Toisin kuitenkin kävi: asiakkaalla on nyt valmis kuva hallussaan, mutta tatuointiprojekti on jäissä jonkin aikaa (?) henkilökohtaisista syistä. Kuuluuko minun hyvänä asiakaspalvelijana sietää viivästykset ja ymmärtää elämäntilanteita, vai olla inhottava, törkeä paskiainen joka vaatii rahojaan välittämättä tunteista ja suruista?

Tämä on nyt vain yksi esimerkki. Muutama ystävä on ehdottanut, että pyytäisin puolet maksusta etukäteen.. niin kai se olisi tehtävä. Ei tästä oikein muuten tule mitään. Noin pienistä asioista kun ei jaksaisi ihan mitään kirjallisia sopimuksiakaan ryhtyä vääntämään.

Kurjuus. Mulla ei todellakaan olisi varmaa tehdä ilmaiseksi ihmisille töitä, mutta en mä ole sellainenkaan, että oletusarvoisesti kuvittelen kaikista pahaa ja vaadin törkeästi maksuja etukäteen..

(Kyllä, olen myös harkinnut kuvan sottaamista vesileimoilla loppukauppoihin asti, mutta kyllähän melkein kuka tahansa osaa kuvan piirtää uudelleen vaikka läpi uudelle paperille. Tai jos tatuoija ei välitä mistä mallikuva on otettu, ei noilla ole edes merkitystä.)

Jaah ai niin! Bisneksistä ja taiteista puheenollen, unikissa.com on nyt myös päivitetty!

Olen törmännyt niiiiiin satoihin muotiblogeihin viime aikoina, että kauhistuttaa. Kuulin myös huhuja, että muotiblogaajat saavat vaatteita ilmaiseksi ja ties mitä. No johan nyt on markkinat! Ei sillä, että vaatteet nyt niin sikana kiinnostaisivat, mutta joitakin ihan selasinkin läpi. Ihmettelin. (Voisivatko kuva/taideblogaajat saada myös ilmaiseksi työvälineitä? Mitä? Ai ei. No, aina pitää yrittää!)

Ja mikäs siinä. Harrastuksensa kullakin. Mutta IHMETYS iski, kun hoksasin asukokonaisuuksien esittelijöiden omakuvissa yhtäläisyyksiä. Mistä tulee tämä yhdenlinjainen tyyli poseerauksiin? Onko se opetettu jossain Muotiblogaajan Poseerauskurssilla?

No, jotta me tavan tallaajatkin, ei-muotiblogaajat, osattaisiin tämä tyylikäs poseeraus vastaisuuden varalle (jos sattuisimme vaikka vaatetukseen tarpeeksi friikahtamaan), niin tässä muutama pointti muistettavaksi. Näin otat blogiisi muotikuvan. Ensiksi tietysti täytyy valita erikoinen, trendikkäältä löyhkäävä asu, jota esitellä. Sen jälkeen lähdetään kameran eteen:

1. Jalat ovat tärkeimmät – kinttujen kuuluu olla ohuet, jalkaterien ja polvien hieman sisäänpäin suunnatut. Nk. kainostelevan pikkutytön ujo seisonta, myös pihtikinttuiluksi voidaan kutsua.
2. Katse. Mieluiten alaspäin käännetty, kuten leukakin. Myös pieni sivullevilkaisu hyväksytään, mutta tärkeintä on olla eteerinen ja/tai kaino.
3. Kädet. Ei laiteta sivuille töröttämään tai reteästi lantiolle! Taas muistetaan se ujostelu – sormiin voi pyöräyttää vähän hiustupsua, tai kädet voi epäröiden siirtää kohti leukaa tai rintakehää.
4. Lantio. Sitä saa törröttää vähän eteenpäin tai hivenen sivulle. Tärkeintä on saada esiin luisevat lonkkaluut ja lantion olemassaolo. Vaikkei sitä olisikaan.

Tässä nyt alkuun. Sitten vaan listaamaan kuvan alle, mistä mikäkin pikkuinen riepukappale on ostettu tai saatu. Jos joka päivälle ei keksi uutta asua, voi yhdistellä vanhoja, moneen kertaan. Kunhan JOKU osa on sininen, lainattu, vanha tai uusi eli erilainen kuin ennen.

Semmosta tänään. Public Enemies käytiin muuten äsken katsomassa, se oli varsin maukas. Sunnuntaina tsekattiin Adrien Brodya (<3) Brothers Bloomissa. Sekin oli maukas. Se nenä! Ne silmät!

Ja ihan varmasti muotiblogikuviin sopivat laihat luiset kintut & lantio!