Here are the latest paintings and details from them. Both are the same size, 80cm x 40cm and for sale. Will be putting them up in my store soon. Acrylic on canvas, inspiration for both came from two beaaaautiful music videos, old favourites.

I was thinking I’d do a whole series of these, already got a bunch of ideas.

Oh yeah. I switched to English now. You like?

Piirsin jälleen kerran haikeita surullisia vamppyyreitä mahtavasta True Blood -sarjasta. Laitettuani Twitpic-meininkeihin samaisen maalauksen, keräsi se vuorokaudessa tuhat kävijää.

Huikeeta. Ihanaa. Ja ihan hirmu kivoja kommenttejakin!

Tämän lisäksi olen väsännyt eräälle Kivalle Firmalle logoa koko päivän, välissä sutaisin vähän alkua seuraavalle inspistaululle (ensimmäinen tässä). Niistä enempi sitten myöhemmin.

Nukkua tekisi mieleni. Vielä on kenties hieman säädettävää, kyllä.

Kas tässäpä oivallinen resepti, Pirkka-lehdestä. Testattiin ja oli sikahyvää, ruisleivän kanssa varsinkin. 

HELPPO & NOPEA MINESTRONEKEITTO

Meillä ripoteltiin vielä lautaselle annokseen Herbamarea oman maun mukaan. Nam. Halpa, nopea, helppo ja hyvä – saattais maistua lapsillekin?

Jälkiruuaksi..

HELPPO & NOPEA MARJARAHKAPIIRAKKA

200 asteessa puoli tuntia. NIIN hyvää. Söin aamupalaksikin, varsin terveellistä.. Vinkki: PALJON parempaa, kun antaa kunnolla jäähtyä. Kuumana hieman marjamehuisaa eikä rahkakaan maistu yhtä hyvälle. Jääkaappikylmänä maistui itselle parhaiten.

Eilen oli ensimmäinen syyspäivä. Tuuli tuoksui syksylle, puisteli puita ihan kuin sanoakseen, että kohta lehdet kuulkaas lennätte maahan ja mätänette. Tuli välittömästi valtava solmu vatsaan, iso ja kipeä. Miten selviän talvesta? Millä ihmeellä pääsen täältä pois? Miten pärjään yksin jossain muualla? Mies ja Einari?

Syksyn tulo jatkuu tänään. Vyöryy päälle kuin katujyrä, litistää pimeeseen ja kylmään. EI. Voinko pistää jonkun stopin asialle? Peittää etelä-Suomen lasikuvun alle, sahata irti mantereesta ja soutaa etelään?

Huokaus. Aina minä tästä talvesta jaksan valittaa. Mutta minkäs teet, se on kuin sairaus jonka tietää tulevan. Kurjaa, sellaista johon ei lääkitys auta. Joka tulee joka vuosi eikä jaksais enää kestää.

Soi: The Temper Trap – Soldier On

Tämä avautumisblogi saattaa lähipäivinä kadota teille tietymättömille, tai sitten ihan uuteen osoitteeseen. Tervetuloa perässä, jos löydätte. Tilalle ehkä jotain asiallisempaa, harrastuksenhajuista, englanninkielistä, raportointia taiteista ja kuvista. Saasnynnähä.

Aamulla uus jakso TosiVerta!!

…kun kirjoitin tätä listaa ja muistelin näitä. Muistan joka ikisestä keikasta jonkun yksityiskohdan ja sen fiiliksen, joka silloin on vallinnut. Aijai. Ja pitää tunnustaa, oli vähän pakko luntata levyhyllystä ja esim. Provinssirockin historiasta, kert mulla ei vaan näin äkkiseltään pää toimi.

OK, here are the rules. Test your memory and your love of live music by listing 50 artists or bands (or as many as you can remember) you’ve seen in concert. List the first 50 acts that come into your head.

1. Radiohead (x 4)
2. Muse (x 5) (soon 6!)
3. Nine Inch Nails
4. Bad Religion (x 3)
5. Manboy (x viistuhatta)
6. Poets of the Fall (x ~160)
7. Queens of the Stone Age (x 2), and I sang to Josh backstage! “That’s .. lovely.”
8. Björk (booring)
9. REM (couple o’ tiems)
10. Coldplay (couple o’ tiems)
11. Godsmack (surprisingly awesome)
12. Shinedown (excellent)
13. Daughtry
14. Backstreet Boys
15. Robbie Williams
16. Prodigy
17. Moby (x3)
18. Soundgarden
19. Audioslave (x3)
20. Velvet Revolver (oh Weiland..)
21. Prime STH (x2, Miikka osaa arvostaa.)
22. Metallica (x2)
23. Smashing Pumpkins (x2)
24. Jamiroquai (awesome)
25. The Script
26. The Cure (I am Robert Smith)
27. Phoenix Effect (x..5?)
28. The Rollins Band
29. Weezer
30. The Temper Trap (mindblowing)
31. Millencolin
32. Guano Apes (x2,3?)
33. Foo Fighters
34. Tool
35. Cypress Hill
36. Marilyn Manson
37. Röyksopp
38. Mew
39. Top5 American Idol 2008! (feat. Paula Abdul!)
40. Manic Street Preachers
41. Stereophonics (x2) (BIG love)
42. Genesis
43. Stray Cats
44. Red Hot Chili Peppers
45. Grand Avenue (sweethearts)
46. Iggy Pop
47. Bruce Springsteen
48. Phil Collins (oh the drums, haha!)
49. Rage Against The Machine
50. And last, but not least: NEW KIDS ON THE BLOCK

PS: I love you all. Thank you for the music.

Hauskaa. En ollut itse bongannut tuota kohtaa laisinkaan True Bloodin uudessa jaksossa, mutta joku tarkkasilmäisempi kyllä. Hauskasti aseteltu. Kuvassa siis mustatakkinen vampyyri ja ylempiarvoinen, valkopaitainen verenimijä.

Se on niin hieno sarja. Pitäis tulla Suomeenkin kohta. Odottakaahan.

Mitä tehdä tilanteessa, jossa asiakas pistää “työn jäihin” hetkeksi, vaikka on jo saanut lopullisen tuotteen? Jos jäihinpistäminen on tehty syyllä, johon ei oikeastaan voi sanoa mitään vastaan?

Tein monta monituista versiota eräästä tatuointikuvasta, ja oletin että kuvan ollessa valmis ja kelpoisa, saan maksun työstä. Toisin kuitenkin kävi: asiakkaalla on nyt valmis kuva hallussaan, mutta tatuointiprojekti on jäissä jonkin aikaa (?) henkilökohtaisista syistä. Kuuluuko minun hyvänä asiakaspalvelijana sietää viivästykset ja ymmärtää elämäntilanteita, vai olla inhottava, törkeä paskiainen joka vaatii rahojaan välittämättä tunteista ja suruista?

Tämä on nyt vain yksi esimerkki. Muutama ystävä on ehdottanut, että pyytäisin puolet maksusta etukäteen.. niin kai se olisi tehtävä. Ei tästä oikein muuten tule mitään. Noin pienistä asioista kun ei jaksaisi ihan mitään kirjallisia sopimuksiakaan ryhtyä vääntämään.

Kurjuus. Mulla ei todellakaan olisi varmaa tehdä ilmaiseksi ihmisille töitä, mutta en mä ole sellainenkaan, että oletusarvoisesti kuvittelen kaikista pahaa ja vaadin törkeästi maksuja etukäteen..

(Kyllä, olen myös harkinnut kuvan sottaamista vesileimoilla loppukauppoihin asti, mutta kyllähän melkein kuka tahansa osaa kuvan piirtää uudelleen vaikka läpi uudelle paperille. Tai jos tatuoija ei välitä mistä mallikuva on otettu, ei noilla ole edes merkitystä.)

Jaah ai niin! Bisneksistä ja taiteista puheenollen, unikissa.com on nyt myös päivitetty!

Olen törmännyt niiiiiin satoihin muotiblogeihin viime aikoina, että kauhistuttaa. Kuulin myös huhuja, että muotiblogaajat saavat vaatteita ilmaiseksi ja ties mitä. No johan nyt on markkinat! Ei sillä, että vaatteet nyt niin sikana kiinnostaisivat, mutta joitakin ihan selasinkin läpi. Ihmettelin. (Voisivatko kuva/taideblogaajat saada myös ilmaiseksi työvälineitä? Mitä? Ai ei. No, aina pitää yrittää!)

Ja mikäs siinä. Harrastuksensa kullakin. Mutta IHMETYS iski, kun hoksasin asukokonaisuuksien esittelijöiden omakuvissa yhtäläisyyksiä. Mistä tulee tämä yhdenlinjainen tyyli poseerauksiin? Onko se opetettu jossain Muotiblogaajan Poseerauskurssilla?

No, jotta me tavan tallaajatkin, ei-muotiblogaajat, osattaisiin tämä tyylikäs poseeraus vastaisuuden varalle (jos sattuisimme vaikka vaatetukseen tarpeeksi friikahtamaan), niin tässä muutama pointti muistettavaksi. Näin otat blogiisi muotikuvan. Ensiksi tietysti täytyy valita erikoinen, trendikkäältä löyhkäävä asu, jota esitellä. Sen jälkeen lähdetään kameran eteen:

1. Jalat ovat tärkeimmät – kinttujen kuuluu olla ohuet, jalkaterien ja polvien hieman sisäänpäin suunnatut. Nk. kainostelevan pikkutytön ujo seisonta, myös pihtikinttuiluksi voidaan kutsua.
2. Katse. Mieluiten alaspäin käännetty, kuten leukakin. Myös pieni sivullevilkaisu hyväksytään, mutta tärkeintä on olla eteerinen ja/tai kaino.
3. Kädet. Ei laiteta sivuille töröttämään tai reteästi lantiolle! Taas muistetaan se ujostelu – sormiin voi pyöräyttää vähän hiustupsua, tai kädet voi epäröiden siirtää kohti leukaa tai rintakehää.
4. Lantio. Sitä saa törröttää vähän eteenpäin tai hivenen sivulle. Tärkeintä on saada esiin luisevat lonkkaluut ja lantion olemassaolo. Vaikkei sitä olisikaan.

Tässä nyt alkuun. Sitten vaan listaamaan kuvan alle, mistä mikäkin pikkuinen riepukappale on ostettu tai saatu. Jos joka päivälle ei keksi uutta asua, voi yhdistellä vanhoja, moneen kertaan. Kunhan JOKU osa on sininen, lainattu, vanha tai uusi eli erilainen kuin ennen.

Semmosta tänään. Public Enemies käytiin muuten äsken katsomassa, se oli varsin maukas. Sunnuntaina tsekattiin Adrien Brodya (<3) Brothers Bloomissa. Sekin oli maukas. Se nenä! Ne silmät!

Ja ihan varmasti muotiblogikuviin sopivat laihat luiset kintut & lantio!

Jos citykanit jatkavat leviämistään, sekoittuvatko ne kohta rusakkojen ynnämuiden alkuperäisten luonnon kanirotujen kanssa niin laajalle, että pikkuhiljaa originellit metsäjäniinit katoavat kokonaan?

Rakastuin Radioheadiin, kun näin tämän, maailman kauneimman musiikkivideon ensimmäistä kertaa vuonna 1996. Siitä on nyt noin kolmetoista ja puoli vuotta eikä rakkaus ole hiipunut vieläkään. Suhde bändiin on ollut pidempi kuin yksikään ihmissuhteeni, jos ei sukulaisia tai satunnaisiksi yhteydenpidoiksi jääneitä ystävyyksiä lasketa. Radiohead ei kyllästytä, ei lakkaa yllättämästä, eikä toivottavasti koskaan petä tai jätä.

Jos muulla maailmalla kesti vuosia hoksata, mitä natsit puuhastelivat keskitys- ja kuolemanleiriensä parissa, voiko sellaista tapahtua vieläkin? Ja jos voi, missä ja mitä paraikaa mahtaakaan tapahtua?

Jääkaapissa on aina oltava Felix-ketsuppia, Pirkka-puolukkahilloa ja kahvimaitoa.

Jos ihminen on 50v sitten laskeutunut ensimmäistä kertaa kuun pinnalle, kuinka kauan lentäviin autoihin ja hoikentavaan rasvaan, pizzaan tai suklaaseen vielä menee?

Kuinka monta ihmistä hautajaisiini tulisi, jos kuolisin tänä vuonna?

Mitä minusta tulee isona?