Faktoja:
Aijjjettä. Meni eilinen päivä kutoessa. Seriously. Koko päivä. En saanut mitään muuta aikaiseksi ku silmukkaa silmukan perään, ja silti olin koko päivän ihan uuvuksissa. Tarvitsen AURINKOA! Tää pimeys vie hengen, mikään ei huvita, olo tuntuu raskaalta ja nukahtelen istualleni 10h yöunienkin päälle keskellä päivää. Krääh.
Tein ihan järkeviä juttuja, mm. Enskalle pipan. Sitä tarvitaan sitten kun Siperiasta tämähtää maahan joku 30 asteen pakkanen. Mä tiedän että se on tulossa. Se tulee just silloin, kun mulla on älyttömän suuret fiilikset keväästä ja lämpimimmistä ilmoista. Sitten se iskee, PÄTÄM! Ja vajoan taas talviangstin syövereihin. Mut ainakin koiralla on silloin pipa.
Olen silmäillyt naapurissa sijaitsevaa kuntosalia salaa jo pitkään. Sillä silmällä. Että jos ne tarjoais mulle ratkaisua tähän lötköyteen, ihan vaikka kuntopyörän ja juoksumaton muodossa. Tai mulle se olis kävelymatto, ei kai nyt saatana kukaan mitään JUOKSEMISTA kestä. Polviin sattuu ja hengästyttääkin.
Laiskuuden ytimessä.
Tänään oltiin ihania ihmisiä ja vietiin Jennin synttärit sen duunipaikalle. Sillä kun on siellä tähän aikaan vuodesta aina joku hillitön välitilinpäätös- tms. rumba meneillään, niin ei se ehdi edes nukkua, saatika synttärikahveille ystävien kanssa. No, mikäs siin, napattiin koriin kaakkua ja skumppaa ja käytiin aulassa kilistelemässä.
Selvästi piristi myös meidän Process Manageria, mikä on iloinen asia.
Printtejäkin postittelin tänään, sekä yhden Yllätys Kirjeen – siitä kuulemme lisää ehkä huomenna. Tai perjantaina. Eli huomenna. Riippuu miten sen ottaa, et koska se päivä vaihtuu (mun mielestä silloin kun mennään nukkumaan).
Huomenna pakotan itseni kello 9 hereille ja ryhdyn kirjoittamaan niin että sormet sauhuu.
Ilon aiheita: 24 & American Idol jatkuivat ameriikassa, VIHDOIN!!
Bisnes: pian saapuvan ystävänpäivän kunniaksi voisin myydä kaksi printtiä yhden hinnalla. Päivitän tarjouksen sivuillekin pian, sekä ainakin pari uutta myytävääkin :)
PS: CISTA HEI! Kysyit Dublinin matkavinkkejä, tässäpä mun panostus asiaan! :)
Hei, onko kellekään tulossa vauvaa tänä vuonna? Haa, arvatkaa mitä! Bonuspalkinnoksi tuosta suorituksesta tulette saamaan ilmaiset VILLASUKAT! :)
Aika söpis projekti.
Kiirettä täällä, mutta kiireettömyyttä myös. The Projekti lähti eilen hyvin taas käyntiin pienen tauon jälkeen, ja neulomisia olen iltaisin harrastanut vimmalla. Hassua, miten yleensä ei riitä keskittymiskyky mihinkään 30min pidempään kestävään suoritukseen, mutta neulomista ei malta lopettaa vielä aamuyölläkään.
Pistän kuvia viimeisimmästä nyherryksestä pian. Sillä välin aivoton suoritus eli nk. välipala: pipa, joka päässä istuin monta tuntia himassa, ku oli niin kivan tuntuinen päässä.
Haaveissa tehdä jotain ihan ohjeiden kera. Jotain isompaa. Monimutkaista. Viimeinkin.
Mä näemmä päivitän tätä nykyä päivittäin jotain piirroksia. Kummallista! Tosin tämäkin jo pari kuukautta sitten tehty. Kuva ku kuva.
Piirroksista puheenollen! Te, joiden lapset harrastavat värittelyä: tehkääpäs pikainen galluppi, millaiset kuvat olis hauskimpia värittää.. eläimet, ihmiset, mielikuvitusolennot, pitääkö olla taustaa vai onko pelkkiä hahmoja kivampi värittää? :)
Äsken katselin tänään viimeinkin maanantaina alkaneen Uutishuoneen ensimmäisen jakson – ja sehän oli sarjanakin aika veikee. Hypätkääs maanantaina kärryille! Tuolta voi näemmä tuon ekan osan katsoa vielä sunnuntaihin saakka.
(No, myönnetään. Mulla ensimmäinen motiivi tuota katsoa oli kuitenkin Samuli. Ko se on niin hyvä.)
Pari päivää jatkunut suunnaton alakulokin väistyi. Vuoristorataa, vuoristorataa..
Kauhea päivä. Ei siitä sen enempää. Turhaa töhertelyä ja vähän vanhempien asioiden skannailua. Tein pari värityskuvaa, mutta aika puolihuolimattomasti sutaisin – en loukkaannu, jos yksikään tenava ei koskaan missään vaiheessa innostu :) (näiden lisäksi väritettävää löytyy täältä!)
Kukin kuvarykelmä suurenee klikkaamalla, ja pitäisi tulostua A4-kokoisena – näin ainakin oli tarkoitus.
Ja tässä se yksi vanhempi piirros, copic-tusseja ja siinäpä se.
Huomenna on pakko olla rennompi meininki. Parempia uutisia. Reippaampi fiilis. Tehokkaampi tarmokkuus. Inspiraatio, itseluottamus ja ihanuus.
Käytiin katsomassa kotimaista! Blackout, paras Petteri, hirmuhoikka Leppilampi, äkäinen Eppunen ja ärsyttävässä roolissa Jenni B.
Kuinka mukavaa, että viime aikoina on pukannut sellaista kotimaista, jota katsoessa ei tule vaivaantunut olo. Hyvää settiä. J&J seurana eli laatuaikaa perheen parissa.
Vampyyrivimmastakin oli puhetta. Mä elän teiniyden aallonharjalla, kert Twilightin myötä on meneillään ihan hillitön verenimijä-buumi myös nuorempien parissa. Mikähän niissä kiehtoo? Vuosikymmenestä toiseen?
Tennarin vessapaperitelinekin täynnä I LAV EDWARD (Cullen, toim. huom.) -tekstejä ja muuta havistelua! Olisko pitänyt omakin rakkaus sinne tunnustaa? Sydän sykkii kyllä ehkä enempi tonne True Bloodin Billin suuntaan, ko Twilightin kiiltokuvamaisten, hieman jäykkien teinitähtien suuntaan.
Ja Garyn. Aina.
Kalorien laskentaa takana viikko, ja vain ensimmäisenä iltana lipsahti siiderien myötä lukemat laihtumisrajan yli – se on jo muiden päivien miinusten myötä kyllä tasoitettu. Tänään käytiin Jutan kanssa pastalla, muttei silti jäänyt kauas tavoitteesta. 500kcal/pvä vajeella mennään! Katsotaan, kuinka kauan.
Niin, ja toi kuva. Sutasin tässä iltapuhteiksi. Siinä on niinku poika, joka on vampiira, ja jonka tekis mieli maistaa tota tytön kaulaa tosta pikkasen, mutku se on sen tyttöystävä ni se miettii et onkse ihan jees. Ja tyttö vaan unelmoi et jeejee parin vuoden päästä naikkariin ja sitte pari mukulaa, ku se ei niinku tajuu.
Tosi shyvällistä, hei.
Sen myötä, shyvää yötä.
Tällä lailla ne naimispuuhat hoidetaan! Jos tuntuu siltä että tää on se oikea, niin eiku kentälle ja naimisiin!
Ihania lapsia. Vielä niin tarmokkaita, että todistajankin ovat ottaneet mukaan. Aww!
Mulla on tässä pari päivää ollut taas terapeutin kaipuu. Joku vanha parrakas setä, jolla on lasit nenällä ja joka kertoo viisaita juttuja kuunneltuaan puol tuntia mun kitinää mieltä murehduttavista asioista.
Onneks psykiatrista hoitoa on niin superhelppo Suomessa saada äkkihätäseltään.
Kolmannet villasukat ovat valmiit! Mulla oli sellainen meininki, että rupeisin näitä kavereilleki tekemään, mutta enhän mä nyt raaski luopua. Omin pikku kätösin sentään nyhertänyt. Ja tässä ohessa muistin taas, miten hyvä vaatekappale villasukka oikeastaan onkaan.
Ihanat. Lämpimät. Lohdulliset.
Harkitsin tässä yötämyöten myös karppaamista, voitteko uskoa. Sitä, kun ei saa syödäkään leipää, perunaa eikä pastaa, ju nou. Mutta mähän olen vihannut koko käsitettä siitä lähtien, kun siitä ruvettiin puhumaan suureen ääneen! Kuinka mä nyt voisin! Ehkä siksi, että sais syödä edes rasvaa.. tää kalorien laskeminen kun pudottaa melkein KAIKEN hyvän ruuan listoilta pois enivei.
Onko kellään mitään hyviä kokemuksia hiilihydraattien syömättä jättämisestä? Entäs huanoja?
Toinenkin merkintä tälle päivälle! Uudistin vanhan piirroksen! Eräs asiakas toivoi siitä A3-kokoista printtiä, joten uudistuksen sutihan se täällä lauloi:
Periaatteessa tuntui vähän hölmöltä maalata pari vuotta vanhaa kuvaa uusiksi,mutta kivuttomastihan se sitten kävi. Miksikä tämmöistä voisi sitten kutsua? Suurennoskopio? Siitä alkuperäisestä kun ei tosiaan olisi paperille saanut hyvälaatuisena kuin ehkis 10cm korkuisen tuhrun. Vaan nytpä saa. Kerrassaan.
Vieläkin olis paljon tehtävää, onneks hauskoja tehtäviä sentään. Vaan kai sunnuntaina saa vähän laiskotellakin, mulla olis pieni True Blood&sukankutomis-kutina päällänsä…
Luettua: Piaras F. Mac Lochlainn – Last Words (“Letters and statements of the leaders executed after the Rising at Easter 1916″. Sivistävää ja koskettavaa, sa.
...and on Facebook:
