Olen viime aikoina löytänyt taas perinteisen kirjeen riemut. Tai no, ei nyt voida sanoa että ihan perinteisen, kun ei noi mun kirjeet ole kauheemmin mitään kirjoituksia sisältäneet. Perusidea niissä on nimittäin ollut YLLÄTTÄMINEN, joka onkin melkein täydellisesti onnistunut jo kolme kertaa lyhyen ajan sisällä.

Satu pitää vaaleanpunaisista perhosista, joten hänelle sellainen liihotteli kuoressa, lisätyin sisäpiirin vitsein. Norppatarroja, “mihin te oikein jonotatte?”.

Joel-poika kirosi eräs päivä joulukalentereiden olemassaoloa (“riistoa” ja mitä kaikkea, “onko muka olemassa pääsiäiskalentereitakin!?”), joten lähetin hänelle ihan oman kappaleen.

Williamin kanssa naurettiin, että olis siistiä olla joku M (James Bondista), kun voisi todeta kaikille et “I’ll have you killed” jonkun jutun mennessä pieleen – esimerkiks jos aamukahvimaito olis loppu. Ni lähetin sitte Scofield-tyyppisen origamilinnun salatekstillä “maito loppu i’ll have u killed >:O”. Ja Hubbabubbaa lohduksi. “The gift that keeps on giving!”, hihkui William, ku purkassa oli nestemäinen täyte sisällä.

Järkevää? Ei. Hauskaa? Kyllä.

Sivuja yritän tässä päivittää. Mainostan niitä ehkä vielä jossain vaiheessa vallan erikseen. Hei ja niin – nyt olis ehkä korkea aika viimeistenkin joululahjatilausten saapua sähköpostiini, että ehtivät ajoissa perille! Olis printtejä laatikossa vino pino, ja tietty tilaustöitäkin voidaan vielä harkita :)

Päivän kauneutta: Radiohead – koko tuotanto (just nyt “Vegetable”).