Digital painting, Hugh Laurie. Wacomin kynähässäkkä & Photari. Mallikuva ja pari tuntia. Mutta se on vielä ikäänkuin work in progress.. tuleeko sitten koskaan jatkettua, tiedä häntä.
Sellasta tänään. Hyvää ruokaa ja pari jaksoa Life on Marsia, jota ei vieläkään olla saatu loppuun. Pari jaksoa vielä!
Uus Happoradio pyörii edelleen soittimessa, eikä kyllästystä näy. Ihan saatanan hyvä levy.
Haluan omaksi: Tvättbjörn i köket!
..ja Niittykummussa itketään. Happoradion uus lätty Kaunis Minä ilmestyi vihdoin soittolistalle, ja kolmannen biisin kohdalla olin jo liikutuksen tilassa. Ihan huippua. Tykärin ääni on niin miellyttävän mukavan lempeä. Ja biisit! Erinomaisia. Ettekö ihmiset voisi nyt vaan uskoa sanaa ja hommata sitä levyä itsellennekin? Tukekaa kotimaista musiikkia! Ennen ens keskiviikkoa!
Eilen mittariin napsahti 31 vuotta. Käytiin ihanalla porukalla Kynsilaukassa (engl. Nail Gallop) syömässä, juomassa ja nauraa rätkättämässä holtittomasti, sen jälkeen osa sakista jatkoi vielä On The Rocksiin katsomaan Jenni Vartiaista. Ja voi morjes mikä reissu siitä kehkeytyikin. Smoking Area -tekstin muuntelua ja siitä ideoitujen kuvien taiteilua, Jaskalle korkokenkien sovittelua, stringitaikatemppuja sun muuta, tietysti viikset naamalla. Ja panttereita! Ihania panttereita! (Suomeksi: 2cl fisua, 2cl salmaria). Sekä tietty Jenni – se on oikeasti niin hyvä. Aamulla sain viestin, että “sun kanssa on harvoin tylsää dokaamassa.” :) Saattoi olla sellainen pienehkö termiittikänni eilen: hirveä vipellys päällä ja paikat hajalla.
Mulla on niin elämääkin hienompia ystäviä. Rakastan.
Sain tänään iskänkin irkkaamaan ekaa kertaa. Mietittiin syntyjä syviä, kuten erään seksuaalivähemmistön seksuaalikäyttäytymistä, sekä huomionkipeiden, kenties hieman mielenvikaisten ihmisten toimintaa ja niiden motiiveja. Ihan käsittämätöntä välillä, millaisiin hahmoihin sitä törmää tahtomattaan. Tyyppejä, joiden vuoksi tekee mieli jättää kaikki nykyinen harrastelu ja ryhtyä lukemaan psykiatriksi, vain päästäkseen niiden pään sisään katsomaan, mitkä piuhat siellä on menneet sekaisin.
Nk. ammattini puolesta olen joutunut tekemisiin muutamien tapausten kanssa, jotka eivät oikein osaa vetää rajaa normaalin fanituksen ja epänormaalin friikkailun välille (hey, look who’s talking!). Yhteinen tekijä näillä kaikilla on ollut se, etteivät perusluokkaa olevat sosiaaliset “normit” oikein tahdo taipua tajuntaan – kuten yksityisyyden käsite tai se, että ei tarkoittaa ei. Kummallisia salaliittoteorioita, mustamaalaamista, mitä vain oman aseman parantamisen hyväksi, tai yltiöystävällisiä yrityksiä päästä lähemmäs ihmistä, josta kuvitellaan kaikenlaista ja liikoja. Oletetaan, että pienikin huomionosoitus on jotain syvempää, merkki siitä, että nyt on tosi kyseessä. Vaikka tosiasiassa ei tiedetä asioista yhtään mitään, ei ymmärretä sitä että se unelmaihminen voikin olla jotakin Aivan Muuta, että kaikki se täydellisyys on omassa päässä ja toiveissa. Illusions & dreams, kertkaikkiaan.
Mielenkiintoista ja helvetin pelottavaa, yhtäaikaa säälittää ja vituttaa tämä toiminta, jota alkaa nyt ilmetä useammallakin suunnalla. Tekee mieli hujauttaa aikakoneella takaspäin ajassa ja poistaa joka ikinen valokuva ja oma nimi esim. netistä, ettei koskaan tulisi kellekään oikeaksi ihmiseksi. Olisi vain nimimerkki, joka tekee kivoja juttuja ja pitää yhteyttä kasvottomana, jos silloinkaan. Duh. Olis niin helppoa, jos ei olis niin vaikeeta.
Olis niin helppoa, jos tilanteita vois välttää olematta kellekään ilkeä, koskaan.
Mutta takaisin Happoradioon, tai musiikoihin yleisesti. Miten kiitollinen olenkaan elämälle ja maailmalle ja musiikin jumalille, että täällä riittää ihmisiä, jotka päättävät käyttää kauniita ääniään ja nuottikorviaan ja notkeria kitaristin- ja pianistinsormiaan luomistyöhön. Kiitos, kiitos, kiitos. Älkää ikinä lopettako.
Parasta huumetta ikinä. Vaikka on se viinakin ihan nastaa.
Kokoa 1680×1050. No minkä mä sille voin että mitä enemmän Housee sen parempi. Tein sitte ison.
Kuva löytyi edellisessä kirjoituksessa mainitulta saitilta, jonne rytistelin kirveen kanssa sisään. Joku Emmy-lehti tai vastaava missä nämä oli julkaistu, photos by Brian Bowen Smith. Värejä vähän muokkasin, tosin.
27 päivää.
Welcome to hughlaurie.net
- 3 vierailua – 7. heinäkuu – [ Käännä tämä sivu ]
Tämä sivusto voi vahingoittaa tietokonettasi.
MÄ: vahingoitan kohta jotakuta jossen saa Hugh-annosta tälle päivälle.
Kello on puoli yksi yöllä, ja olen pessyt tässä juuri astioita (tosin koneessa) sekä partsilta sisään lepäämään tuodun sähkögrillin (pinttyneen). Verhojakin ripustin, sekä järjestin vaatteita kaappiin.
Päivällä käsittelin kuusi tuntia valokuvia ja toimitin vastaanottajilleen, luin yrittäjyydestä, toiminimestä sekä starttirahasta, hyppelin 200 hyppyä trampoliinilla, kiinnostuin Myanmarista, sanoin ääneen “LOL” sekä kokkasin miehelle intialaista käytyämme tehoreissulla kaupassa.
Mikä ihmeen vauhtivaihde? Mitä mulle on syötetty? Ja ennenkaikkea: voisiko tämä vaan jatkua?
PS: WordPress päivitetty taas uuteen versioon. Toimiihan kaikki hyvin?
LINKKIVINKKI SUPERLATIMUS MAXIMUS: Eläinystäville & lemmikkiä harkitseville Espanjan koirat. Auta, tutustu. Vaikuttaa hyvältä meiningiltä, sa. Voisi pistää niille rahaa ja toimia lentokummina, jos Espaniaan sattuu poikkeamaan.
Kolahti YouTube-postilaatikkoon (!?) hauskahko yhteydenotto:
Hei!
mita kuulu?
kiitoksia lisäyksestä :)
Tunetteko Markon? Luulen että kyllä :)
Minä myös. Mutta unohdin hänen puhelinnumeron ja en voi asettua hänelle…
Onko sinulla hänen puhelinnumeron? Voisitko kirjoittaa minulle tämä puhelinnumerosi? Voi olla kiitollinen.terveisin
A.
Vastasin:
Hei, hyvä yritys, mutta ei tipu.
..jonka jälkeen Mikko huomautti aiheellisesti: ‘tosin ton ku se laittaa johonkin googletranslaattoriin siit tulee “Hi, nice try, but no bird”‘
Toisin sanoen hauska aloitus viikkoon :D
Katsottiin just Housen neloskauden vika jakso, ja oon niin liikuttuneessa tilassa etten tiedä miten päin olisin. Itkettää ja naurattaa. Täydellistä tv-viihdettä. Parempaa kuin täydellistä.
Mitenkä pääsisin puristamaan Laurien kättä? Kertokaa. Tai vielä parempaa, saisin sen malliksi? Hmm, ei kai tässä tarttee ku hankkiutua jonkun isoimman brittilehden luottokuvaaja-listalle. Helppo homma. Huomenna soitan jonnekin ja järjestän, joo.
Eilen Kalliokänät Jutan, Jaakon ja Sarpan kanssa. Tänään tyttöjen kanssa X-files -leffatreffit. FOX!! I WANT TO BELIEVE!!
Haluan syntymäpäivälahjaksi seuraavia asioita:
Eivätkö varasi riitä näihin, ystävä? No, saat luvan siirtyä seuraaviin:
Ai, ei näitäkään? Pfft. Koklataan sitten vaikka tämmösiä:
Näitä odotellessa!
Huuuhhui mikä viikko! Olen heräillyt seitsemältä aamulla (lääkitys?), raivonnut kotona rästihommia hiki päässä (lääkitys?), tavannut paljon uusia ihmisiä sen kummempia jännittämättä (lääkitys?) ja ottanut niistä kuvia, komennellut ku paraskin annieleibovitz linssin edessä ja vieläpä onnistunutkin kohtalaisesti. Ehkä. Kenties. Ainakin yksi asiakas oli suht tyytyväinen ekaan malliotokseen jonka väänsin, käänsin ja lähetin. Pitää vielä lissää yrittää tässä ehtiä.
Hannan kanssa käytiin Ikeassa ja hommasin taas kivaa roinaa lisää tähän kaaoksen keskelle (olohuoneessa lamppu 2,5 vuoden hämäryyden jälkeen!). Nyt on tosin lähdössä vanhaa uloskinpäin, esim. vaatteita säkillinen roskiin ja toinen jaettavaksi halukkaille.
Äidin luona piipahdin keskiviikkona. Välit ovat kunnossa ja äiti on yhtä ihana kuin ennenkin. Kävimme syömässä herkullisia asioita ja joimme pari siideriä. Sitten köröttelin täysin tyhjässä junanvaunussa piirrellen kotiin illaksi. Kiva päivä.
Pyykkikone pyörii, astianpesukone ei onneksi linkoa, iltapäivätreffit tyttöjen kanssa tiedossa. Menemme katsomaan vähän valokuvataidetta Anton Corbijnin ottamana tällä kertaa. Pidän sitä opintomatkana.
Ilon aihe: erään levyjulkaisun kanteen tulee minun ottamia kuveja! En tiijä, saako siitä vielä puhua ääneen, joten pistän kansista kuvat ja artistista tiedot tänne sitten vähän myöhemmin. Mutta hyvä artisti se on.
Rymistely: Emmi – No Nothing (Dust on niin mielettömän hieno, hieno!), Liekki – Rajan Piirsin Taa, Audioslaven kaikki.
Uudistin tälleen pikasesti blogia, ko rupes ahistamaan se tummanvihreä suontunkkainen fiilis täällä.
Jyväskylän ja Salon aiheuttamista fyysisistä kivuista sekä henkisistä lievistä ahdistustiloista on selvitty kohtuudella.. mitä nyt yöunilta pomppasin pystyyn varttia vaille kuusi, nakkelin sarjatulella muutaman Olavin interveppiin ja suunnittelin lopullisen leiskan pian (!?) valmistuville nettisivuille. Suht reipasta toimintaa.
Tänään pitäis kuvata yhtä rokkipoppoota kaupungilla, mutta keli ei näytä ulkokuvauksia suosivan. Pitää katsella, jos jottain katoksia keksittäis. Mulla olis yks hauska (vaikkakin tuhannesti käytetty) ideakin, mutta sitä varten pitäis julkisissa raahata jalusta mukana. Dööh. Pitääkö tässä vielä vanhalla iällä lähteä korttia ajamaan, että voi työllistyä? Sepä se tästä vielä puuttuis, rattiin nukahtelu ja liikenteessä törttöily.
Lääkärissä kävin muuten viime viikolla. Setä kuunteli juttuja ja tuplasi turva-aineet elikäs huumauttimet elikäs välittäjäaineiden ylläpitäjät elikäs suomeksi ihan lääkityksen. Vaikutuksia odotellessa. Ei kuulemma kuitenkaan mikään epätavallisen suuri annos, vaan aika perus-sellainen. No kiva kiva.
Muita huomioitavia asioita: äidin kanssa sovinto tehty, pitäisi kyläilemään mennä. Kivaa!
Porukka, tyhmyys, tiivistyminen: Huusin ääneen AIH!
Piirsinkin vähäse:
...and on Facebook:
