Katsokaa, mitä elämäniloa! Tarttuispa vähän katsojaankin :)

Via neutri.

BB-talossa hauskin tehtävä miesmuistiin: sala-asukas Marko!

Katsottiin taas Animal Planettia ja hylättyjä / pahoinpideltyjä / nälkiintyneitä / kuolevia eläimiä, itkin ja vihasin, sitten painelin nettipankkiin tekemään “edes jotain”.

Jotenka! Laitetaans taas vähän porukalla rahaa – pari euroakin ruokkii jo muutaman elikon:

Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen keräystilit:
Kodittomien eläinten avustustili:
NORDEA 200118-113063
Koiratalon avustustili:
NORDEA 157230-410019
Eläinsuojelukeskuksen peruskorjaus:
NORDEA 200118-133194
Kissamuseo:
SAMPO 800016-70719567

Ei-helsinkiläiset saavat toki vapaasti etsiä oman paikkakuntansa yhdistyksen tilitiedot netistä, jos lahjustelemaan innostuivat :) myös ulkomailta löytyy paljon paljon paljon lahjoituksia tarvitsevia tahoja, mutta pakkohan ei ole lähteä merta edemmäs kalaan.

Me pohdittiin tossa Einarin kanssa, josko muutettais Miamiin, liityttäis Animal Copseihin, sitte pelasteltais eläimiä yhdessä. Enska vois aina tulkata elikoille että moro, tää mun mamma tuli nyt auttamaan sua, et ei tarttee pelätä.

Omistan tän päivän screenshotit Jennille!

Big Brother -mökkiin vähän palomiestreeniä. Toivottavasti herättelevät niitä keskellä yötä sammutuspuuhiin, niin nähdään neiti-ihmisiltä vähän kitinää. Mwhahahaaa.

Apua! Olis kauheasti tekemistä tänään. Jostain syystä nukuin puolillepäivin, vaikka olin jo kahden maissa pedissä. Liekö sitten johtunut aamulla jomotelleesta migreeninpoikasesta, johon kävin napsaisemassa buranaa. Tiedä häntä. Harmittaa, että päivät menee nukkuessa, silti. Onko tässä ryhdyttävä jotain herätyksiä käyttämään?

Mythbustersit on tehneet taas kivoja juttuja (linkki). Minust on mukavaa, kun voi seurata ihmisiä jotka ovat luoneet harrastuksesta tai intohimosta itselleen uran – siis vieläpä onnistuneetkin siinä – ja saavat tehdä päivittäin juttua mistä voi oikeasti olla tohkeissaan. Toinen puoli samaa kolikkoa ovat ihmiset, jotka eivät saa tehdä sitä mitä haluavat, mutta ottavat kaiken irti siitä, mitä joutuvat työkseen tekemään.

Sellainen työssä viihtyminen ja sen suorittaminen reippain mielin, ne on aina olleet mun mielestä yks isoimpia karismaa luovista ominaisuuksista ihmisissä. Juolahtaa mieleen esimerkiks iloinen siivoojamiekkonen Cardiffissa, joka hätisteli mua ja Anniinaa aamuyöstä (?) penkeiltä, että saisi pestä ne. Rennoin ottein ja vitsaillen se siellä pyöri pesurinsa kanssa ja tyttöjä nauratti. Eikä naama mutkalla paskan duunin takia. Ihana.

Ja nyt! Mulla on sellainen iso haave, että saattaisin saada harrastuksesta ja intohimosta duunin. Pieniä merkkejä on ollut ilmassa, ja ihan eri tarmolla oon käynyt asiaa hoitamaan kuin että jos oisin hakenut takas vaikka entisenlaisiin töihin – niihin missä panikoin ja itkin keskellä päivää vessakopin suojissa.

Mutta vaiks kaikki sanoo, et olisin hyvä siinä ja tässä hommassa, ja et aliarvioin itteni, niin jatkuvasti mulla on sellanen nöyryys näitä hommia kohtaan että viddu mää en oo tarpeeks hyvä. Tai etten ansaitse hyviä juttuja, ku en oo tarpeeks kärsinyt. Ja katsokaa! Saan vedettyä tähän hienosti taas Hughn sanomiset mukaan. Se oli jossain haastattelussa lausahtanut tuon otsikkokuvasta löytyvän sitaatin ja samaistuin siihen hetivälittömästi ja niiq iha täysii. Karma. Mä uskon varmaan karmaan ja ansaittuun kohtaloon enemmän ku mihinkään jumaliin ja systeemeihin koskaan, millään tasolla.

Oho, tästä piti tulla lyhyt merkintä, mut jaarittelinkin. Pistetääns pari hauskaa linkkiä loppuun:

Mietittiin, mitä promoottorit tekee työkseen: vastaus.
Tukiainen BB-taloon: allekirjoita vetoomus. OMG.
Laihduttajille: printatkaa tää jääkaapin oveen :)

Tänään on sitte piirretty toinen versio Thompasta. Edellisestä onkin vuosia. Tällä kertaa käytettiin wacomin piirustuslautaa ja photaria, wanhaan kunnon aikaan väriliituja ja kovalevyä, ja akryylimaaliako siinä oli kans.

Hieno mies on se. Ja niin iso juttu mulle, että enpä tiijä uskaltaisinko edes tavata. Vaikka mahdollisuus annettais. Tai sitten tarvis jonkun hevosen annoksen rauhoittavia ja muita asioita, ettei flippais aivan täysin ja kiinnittäis itseään siihen jollain nippusiteillä.

Itkeäkin saattaisin. Tai hyperventiloida. Tai änkyttää epämukavasti.

Piirsin yhden toisenkin tyypin, mutta se on tämmöinen hieman yksityisempi henkilö, niin pitää katsua julkaistaanko kuvaa.

Yksi mahdollinen Duuni Asia meni iltapäivällä taas harppauksen eteenpäin. Jännittää ihan valtavasti, enkä uskalla siitä täällä julkisesti puhua, ennen kuin joku osa siitä on varmaa. Pitäkää peukkuja, ainaskin te hyväntahtoisimmat lukijani! :)

Lauantaiksi mietittiin tsiksien kanssa leffailtaa. Jos katsoisi The Prestigen taas, ko se on niin mainio. Tytöt ei oo nähny. Ja muffinsejakin vois tehdä, esimerkiks jotakin näistä. Kinkku-tomaatti-sipuli -versio kuulostaa ihanalta leffamässyltä! Ja sitten jotakin ei-sipulisia Jennille, ja makeita kanssa.

Soluttauduin tänään NIIN taitavast rockabillyjen joukkoon, et pari tyttöö tuli jo pysäkillä kyselee et miten sinne jäähallille pääsee (“ku sähän varmaan oot menossa Stray Catsien keikalle?”) ja hallilla siideritauolla kaks ihmist tuli höpisee niinku oisin uskollisempiki streikkariyhteisön jäsen. Mwhahaa! I am teh naamioituja.

Keikka oli mainio jopa näin ei-perehtyneelle kuulijalle. Suosikki oli tietty ripakinttunen rumpali Slim Jim – niillä naruilla kelpasi lavalla kirmata ja kompastella ja soittaa koko keikka seisaallaan. Erinomainen hahmo.

Hmm, tuliskohan toi kolmikko mulle poseeraamaan heti Hugh Laurien jälkeen? Ne olis niin superkuvaukselliseja miehejä. Voisko joku kysästä, jos sattuu esim. Setzerin puhelinnumeron omaamaan? Ja kysy siltä Hughlta kans, while you’re at it!

Tänään oli muutenkin taas reipas päivä. Retki työkkäriin, neuvottelua tulevaisuudesta, palaverinpoikasta hienossa paikassa kahden tyypin kanssa, ostostuokio & vaatteiden lajittelua Hannan kanssa ja.. mitäs muuta? Ehkä lievää krapulanpoikasta yöllisestä BB-avauksesta. Pitikö ne Viliman antamat skumpat sitten kumota. Sa se.

Kuvatekstiksi: “Näinkö se laitetaan se rokabilitorttu?”
Iloista: Olavin uuden sinkun kannet – by me! :)

Tää oli niin supertyperä BB-hiprakkamerkintä et antaas olla :D mutta niitä so called skandaalikuvia voitte pällistellä edelleen täällä. Jos näette tarpeelliseks.

Mua rupes kerrankin nolottamaan omat tyhmät jutut ja sensuuri iski. Antakaa anteeks.

Klikkaa kuvaa! Miten mahtava tiivistelmä parisuhteesta. Tollaisen oisi voinut piirtää sarjakuvaksi, ja se ois ollu hauska, mutta että se on aito kuvasarjakin vielä! Julkimoista vielä! Täydellisimmästä (no okei ei ehkä ihan) pariskunnasta vielä!

Niin mainio viimeinen ruutu, silmienpyörittelyä akoille :D

Einari ja tyttöystävä Nekku siinä. Mökillä. Kesäpäivänä.

Tänään on tapahtunut taas kaikkea mukavaa valokuvaamiseen liittyvää. Meen assaroimaan vähän sellast nuarta taitavaa heppua ja pääsen ehkä myöhemmin syksyllä Tuomiokirkkoon häitä kuvaamaan. Kassellaan miten käy.

Uus Happoradio soi vieläkin. Pitäsköhän jo vaihtaa?