Ai niin, “pikku juttu”, mokasin yhden äidille tärkeän päivän sillä etten ehtinyt paikalle (vaikka halusin, OIKEASTI halusin), seurauksena siltä tuli hyvästit ja “koita pärjätä” viestissä. En ole osannut yli viikkoon tehdä asialle mitään, pyytää anteeksi tai selitellä. Ei pysty. Miten tollaisen tilaisuuden missaamisen voi selittää?

On sitten ehkä välit poikki.

Noh, senkus karkottaa kaikki ihmiset elämästään niin niiden ei tarvi jatkuvasti pettyä, ku en kykene hoitamaan asioita jotka pitäis hoitaa.

Kuten nyt, pitäis tehdä sata juttua, eikä ne ole edes isoja juttuja. Siivoamista ja muutaman kuvan käsittelyä. Ei vaan kiinnosta, ei jaksa, ei kykene. Velttoilen ja itken ja yritän nukkua koko viikon pois.

Bere linkitti savannin elämää, ja heti aamusta sai olla silmät pyöreenä. Ensinnäkin toi itse uutinen, mutta sit vielä video perässä. Huh huhhhh miten siistiä!!

Edelleen, pakko päästä safarille. Afrikkaan. Kaks viikkoa in the middle of nowhere, kamera taskussa ja moskiitot niskassa. Pakko, PAKKO.

Eilisestä kurjuudessa kyntämisestä selvitty ei sittenkään vielä selvitty. Untakin tuli vedettyä 12 tuntia. Kummasti se kroppa väsyy, kun pää on nk. kipeä.