Höh. Löysin aamulla neli- JA viisiapilan, ja silti on epäonnea tässäkin päivässä. Piti postittaa parit printit, mutta osa niistä onkin jossain vaiheessa (liekö mulle tullessa vai tuolla laatikossa tallessa köllötellessään.. w00t?!) naarmuuntuneet niin pahasti, etten sitten saanutkaan niitä pakettiin. Kun eivät kertkaikkiaan kelpaa enää ripusteltaviksi. Olenpas paska kauppamies! Varastot pilalla! Riisi homeessa!

Täytyis ahkeroida lisää kuvia, jotta voisi tilata lisää printtejä, jotta sitten samalla voisi tilata muutaman noita vanhojakin. Mut taitaa tämä päivä mennä bändiaiheisissa touhuissa.

Ainaskaan ei oo niin huono fiilis ku eilen. Huh huh. Oli kyllä taas sellasta löylyä ettei vähään aikaan. Maailma & oma pää pisti kyllä niin täyttä laidallista et tämmönen normaali siivoilu/duunailupäiväkin tuntuu ihan juhlalta. Kun vaan eräs retku heräilis & saapuis tekemään asioita, joita pitäs tehdä.

Toisaalt, se kirjotti eilen niin hianon piristys/kannustus/Dr.Phil -meilin isolla vaivalla, et nukkukoon vaikka koko päivän. Ansaitsee. Kert on hyvä ihmeinen.

HUUUUUUUUHHH huh… nyt hulmahti muuten sellanen huonon hapen aallokko tähän kohtaan, et hyvä kun henkeä saa vedettyä. Heräsin kasilta aamulenkille koiran kanssa, unilääkkeistä ihan pöpperössä köpöttelin ozzyna tuolla metsiköissä, pienikin rivakampi askel meinas olla kuolemaksi. Joku puoltoist tuntia me siellä saatiin kulumaan, eikä mulla näin jälkeenpäin ole oikein mitn muistikuvaa mitä oon ajatellut tai mitä reittiä oikeastaan kuljettiin. Muistin vaan että koko maailman ja oman elämän paino ryöpsähti kerralla harteille ja itkin koko matkan.

Sen jälkeen nukkumaan. Heräsin kännykkä kädessä sekavana peittojen seasta eikä olo ole ollut parempi sen koommin. Sain tehtyä pari asiaa, jotka piti hoitaa alta pois, mutta monia ois vielä tekemättä. Postiin viemään printtejä, niiden pakkaaminen ja tsekkailu. M:n kanssa peruttiin jo asioiden-suunnittelu-treffit, kun sekin unikeko nukkui aika pitkään. Brittipojat odottelis kaupungille as we speak, mut.. mä istun tässä, itken, melkein hyperventiloin ja välillä kouristelen kaksinkerroin että jos vaikka laatta lentäis, siltä se vähän tuntuis. Mut ei.

Satu yrittää tulla mua kohta täältä hakemaan, että mentäis kaupungille ja suunnitelluille leffatreffeille Dannyn & Chappyn ym. kanssa. Voikohan silmiin pistää vaikka jotkut terveyssiteet, sellaset et ne pitäis naaman kuivana ja nää tomaatit piilossa?

Mitähän tää nyt taas on. Ja miten tästä pääsee eroon?

Kurjuuden maksimointiin ylikaunista Jack Savorettia.

Ja loppuun vielä otos Tavastialta, lauantailta. I need zoom..

Ai niin. Torstai, torstai, torstai, torstai. Perjantai, perjantai, perjantai. Lauantai, lauantai, lauantai, lauantai, lauantai.

Nää veijarit asustelivat Losissa yhdessä eläinkaupassa. Ei se vitriineissä koirien pitäminen NIIN paha ollut, kuin olin etukäteen kuvitellut. Puhtaat avarat kopit, leluja ja seuraa, tietty vähän ärsyttävää se ettei niillä taida olla rauhallista aikaa kuin öisin. Toisaalta, joku hoitaja siellä kanniskeli pentuja takahuoneeseen, että ehkäpä saavat olla vuorotellen jossain rauhaisammassa paikassa?

No, joo, tolla tavalla eläimen myyminen on kyllä perseestä, kun ei kukaan voi tietää miten pitkään kauppaan sisään kävellyt ihminen oikeasti sitä hankintaa on miettinyt ja mihin oloihin sen sieltä vie.. mutta ei ajatella sellaisia. Rupee vaan ahistaa. Katsellaan sen sijaan noita kuvia ja pidetään peukkuja, et ainaskin noi yksilöt sais kivan kodin.

Toi ensimmäinen gremlinin näkönen tyyppi tuli heti lasin viereen kun laitoin käden siihen ja nukahti kirsu lasia vasten. Oiskohan se vähän halunnut mun mukaan… :)

Siis: MIKÄ tää kylkikipu on? Oikeesti. Naurahtaminen sattuu niin että tekee mieli itkeä. Ja ku mun tsiksien kanssa juttelee, ni naurattaa kokoajan. Tai kun käsittelee kuus tuntia kuvia, joissa tapahtuu jotain, joka on naurattanut jo sen tapahtuessa, mutta joka naurattaa vielä jälkeenpäinkin, ihan hirveesti.

MAAILMA! ANNA MINUN NAURAA! KROPPA HOI!

(Ja kuvaan liittyvä video.)

Tommosissa paikoissa käytiin. Nyt taas kotona. Mulla on jostain syystä kylkiluut ja kyljet yleisesti niin kipeät, että nauraminen sattuu sikana ja yskiminen vielä enemmän. Johtuisko jokailtaisista hysteriakohtauksista tyttöjen kans, joiden aikana ehkä vähän naurettiin? Who knows.

Tässä vielä muutama random-kuva reissusta.

Awww. Ihanat tytöt. Kuvissa myös ihana Uddevallan kaupunki – paitti että toi sumuinen golfkenttä onpi Göteborgin hostellin ikkunasta otettu. Hieno aamunäkymä.

Hitto kun tässä pitäis nyt jotenkin saada taas fiilikset vähän korkeemmalle, ku ne on hieman paskat. Aurinko sentään paistaa ja brittipojat saapuvat ylihuomenna.. se onkin sitten kolmas laivareissu edessä viikon sisään, auuuu.

Noniin.. aika sähäkästihän se tämä viikonloppu meni sitten kotosalla. Oon raivannut partsin puhtaaksi, siivonnut ja pyykännyt ja touhunnut niin että hiki roiskunut. Miten se onkin, että Kaliforniassa ei 35 asteen helteessä hikoa lainkaan, mutta täällä riittää pieni puuha ja vajaa 20 astetta? Ihan mysteeri. Siellä en muistanut edes käyttää dödöä, kun koskaan ei ollut sellanen nihkee olo. Joku veikkasi, et siellä se hiki vaan kuivuu ennen ku sitä ehtii tunteakaan, mutta oisko noin. Metka ilmiö.

Mä ajattelin pistää taas tauluja kuvia juttuja myyntiin – on tossa muutamat nätit kehykset, puunvärisiä ja valkoisia. Oisko kellään mitään toiveita? Meiliä saa pistää tai kommentteihin yhteystietoja jättää :)

Lähtee nimittäin taas halvalla, kert on matka edessä loppuviikosta.. jaiks!

Pitäskö tuota levyhyllyäkin tonkasta, ja käsitöitä… desperate times call for desperate measures..

Mitä kauemmas ja lämpimämpään matkustaa, sitä vähemmän tänne kaipaa takaisin.

Tervetuloa takaisin, muistatko mua? Mä olen se maa, missä ihmiset kulkee joka paikkaan palellen ja naama norsunvitulla.

Joopa joo. Onneks on toi koira, kun ei mieskään vielä ehtinyt kotiin. Muuten ois kiikku viritettynä.