Tässä sitä nyt ollaan. Kuljettu mutkaista tietä eikä hajua mihinpäin lähtis. Ei tienhaaroja, tai sitten niitä on ollut aina liikaa ja summanmutikassa jonkun niistä valinnut. Kuitenkin tänään, 14. maaliskuuta 2004 jotain tapahtu. Tuli idea. Tai idea on ollut olemassa, mutta tänään siitä on puhuttu jo aikuisten oikeesti. Niinku ihan oikeesti, ei vaan haaveillen. Otettu selvää. Puhuttu, puhuttu ja pohdittu.

Mun ja hanin haave. En uskalla ees ääneen kertoa, mitä se on, mutta muutamat jo tietää. Isikään ei kauhistunut vaan yritti neuvoa parhaansa mukaan niillä kolmesanaisilla lauseillaan. Oon perinyt siltä ominaisuuden “en tykkää puhua puhelimessa”, ihan selkeesti.

Kyse ei kuitenkaan oo nyt asunnon ostamisesta, eikä vauvan tekemisestä, joten äidit ja isit voi olla siellä ruutujen ääressä ihan huoletta :)

Viikonloppu on ollut mielettömän rento. Perjantaina jätin Tavastian väliin, vaikka piti mennä, ja jäätiin pötkölleen kotiin. Nukahdettiin kympin maissa. Lauantaina pitkä päivä töitä ja kohtuullisen iloinen Mehuhetki Technicolourin seurassa, illalla Mikon kanssa kaljalle ja jauhamaan sitä samaa vanhaa – rokkia. Käytiin Mikon luona jatkoilla, ihmeteltiin vanhaa Emma-patsasta (teki mieli pitää puhe se kädessä!) ja ällisteltiin Nightwishin Lontoon äänityksistä napattuja digikuvia. Löydä digikuvaamisen riemu! Huh huh, aikamoista spektaakkelia.

Tänään ollaan taas vaan syöty ja maattu, käytiin äsken mukavassa kevätillassa iltakävelyllä ja suunnittelemassa tätä.. sanottaisko nyt vaikka projekti Alberttia. Oujee. Huomenna alkaa arki, pitää varmaan käyttää pari tuntia päivästä opiskelemiseen.

Perkele, miun Prime sth:n eka levy on HALKI. Miten cd voi olla HALKI?! Tai tiiän mie, että halki sen saa vaikka päälle astumalla, mutta MITEN, MIKSI, KUKA!? Että suututtaa. Mutta, aika hyvin se silti soi, eka biisi ei vaan oikeen toimaa. Mutta sehän ei riitä. Kaiken pitää toimia. Siitäpä intoontuneena tilasin levyn, pari sinkkua ja muuta sälää korjatakseni tilanteen..

Huoh, voi näitä levyaddiktin tekosyitä.

Levyjä, joita pitäisi hankkia – Ismo Alangon Hallanvaara, REMin kokoelma, Liven uus, voi onhan noita.. nää edellämainitut on semmoisia, että faniuden nimissä ne on omistettava. Kun on kerta kaikki aiemmatkin, paitsi Ismolta ei ihan kaikkea.

Espanjassa sitten pamauttivat vähän. Kylläpä oli taas vaikea yrittää kuvitella tilannetta, niin järjetön se oli. Yritin kauheesti kuvitella millasta siellä olis ollut tai jos se olis sattunut noilla meidän lähiasemilla. Ei vaan pysty. Jotain niin järkyttävää tommoiset on, että vaikea on käsittää koko tilannetta. Aivan älytöntä, ei voi muuta tehdä kun pyöritellä päätä että mikä täs maailmassa on mennyt vikaan. Olispa poliittinen henkilö. Vois ottaa maailman valtaansa ja pistää kaiken paremmaks.

No jep jep.

Zen Cafen Aamuisin-kappaleesta sen verran: hei, kamaan rokkiukot. Meitsi ainakin haluaa semmosen elämän, turha pottuilla sillä kappaleellanne. Mie tahon ainaski talon ja koivuja ja oman portin ja lapsia ja koiran, mut naapureiden kans en varmaan jaksa kaveerata.

Auringosta: tuntuu kuin ois taas uus elämä alkanut. Harmi, että helvetti-lasit (täysin punaiset aurinkolasit) on hajalla. Pitää etsiä jostain uudet.. keväästä tulee migreeni.

Tavoitteista: Aamulla oli kiva reissailla töihin vailla kiirettä.. Luke viestitteli jostain teeveespotista mitä se oli ollut tekemässä, ja mie kerroin päättäneeni saada (katsokaa, melkein-verbejä kolme peräkkäin) satukirjani valmiiks.. vastahan se jonkun 7v on ollut kesken. Päätös syntyi Harry Potter -miljoonapainos-uutisten saattelemana. Jengi on ollut yön yli jonottamassa niitä kirjoja! Talking about real fanatics, hei. Mut se satu on pakko saada valmiiks, niinku pakkopakko, aikuisten pakko, pakkopaita, pakkorako.

Ja tähän väliin työrako, olis hyödyksi jollekin.

Oli semmonen Tampereen reissu et oksat pois. Hassu keikkapaikka. Aika intiimi, vois sanoa. Ois ollu luksusta, jos siellä olis ollu joku 30 tuttua.. ois ollu melkein ku kotibileet, paitsi että kotibileet on yleensä ahistavia. Toi ei ollu.

Jeh ja seuruekin oli kyllä sitä luokkaa, et ei voinu ku pyöritellä päätä. Kuskina Torpedo ja muut muuten vaan torpedoja. Hahaha. Ziiztii.

Työpäivä jäi nyt väliin mut helposti tässä se viis päivää tällä viikolla tulee täyteen ku on lauantainakin normiduunia ja Mehis. Saapahan vähän hengähtää, kun ei oo viikkoon oikeen nukkunutkaan. Pötköttelyä ja pitsaa hanin kans!

On muuten ollu ensimmäiset Oikeat Kevätpäivät tällä viikolla. Auringonpaiste siniseltä taivaalta ja kuivia kohtia kadussa.. se on kevät. Ja sen jälkeen tulee kesä. Harmi vaan että festarivahvistukset ja -juorut ei oo vielä ollu mitään erikoisia. Ankkarock on ainakin ihan paska. Plaaaah. Montakohan vuotta ne kierrättää vielä samoja nimiä.. noh, tuleepa kesä halvaks ja ehtii tehdä muutakin ku ei tartte lähtee.

Töis on kivaa. Kaikki on kivaa. Tänään Tampereelle.

että kannattaa muistaa ne avaimet aina ku lähtee ulos ja mies on reeneissä tahi muussa juoksussa. Saattaa tulla pitkä kakstuntinen rappukäytävässä migreenin vallassa istuessa.

miten raivostuttava päivä. Tai oikeestaan yö, aamu ja päivä. Iltapäivä sentään on jo ihan kohtuullinen, kiitos Timon. Maailman paras Timo. Nojoo. Yö meni heräillessä vartin välein johkin ääniin, aamua odotellessa, päänsäryssä, peloissa, unettomuuksissa.. aamuyöstä pari tuntia syvää unta ja herääminen 3min ennen kellon soimista eli melko lailla tasan kello viis. Onko normaalia?? Kolmas kerta viikon sisällä. Aamulla ihan hiilenä kohti työpaikkaa, josta toiseen työpaikkaan. Kiehumista, katkeroitumista tosi vanhoista asioista. Oikeen semmonen kunnon vitutuksen mega-aalto monen viikon leijumisen jälkeen. Hyvä ettei pää poksahtanut pitkin kahvihuonetta ja kollegojen kahvinkeittimen valvontakameraa.. lähdin aiemmin töistä ja aattelin paikata vaikka lauantai-aamuna.

Nooh sieltä sitten raahautuen kotiin ja pyykkiä pesemään. Onneks Timo sattui olemaan irkissä ja onnistui taas tunnissa piristämään kirveen kaivoon heittäneen. Enää ei satu. Nyt alkaa  jo helpottaa.

Pyykkimummu on muuten huippu. Se uhkas viedä miulta pyyhkeen jos en maksa kahta euroo ku unohdin kolikot sisälle. Veti röökiä ja uhkaili. Super-evil laundry grandma!

Mutta ärrrrrr jo tätä päivää ajatellessa alkaa taas ahistaa, pitäs varmaan saada jotain unohduspillereitä. Sinisiä punasia keltasia kukertavia, aivan sama, mut menneet pitäs saada mielestä ja vähän äkkiä. Kirosana.

Huh huh, pitkästä aikaa kunnon uniseikkailut takana. Mua on yritetty saada hengiltä ihan tosissaan ja jahdattu kummissa maisemissa, ahdistettu asein nurkkaan. Taispa Al Pacino ampua käteenkin. Kaikista kamalinta on, että kun noista unista herää niin mikään ei tunnu todelliselta. Kaikki roikkuvat vaatteet näytti huoneessa vaanivilta hahmoilta ja yö tuntui jatkuvan loputtomiin. Herätyskellon piippaus viiden maissa helpotti oloa kyllä melkoisesti. Töissä on turvallista!

Viikonloppu oli lystikäs. Perjantaina Tuhma-klubilla taas termiittinä, paljon tuttavia mutta silti ei mitään kiintopistettä. Ei semmoisessa metelissä pysty kenenkään kanssa seurustelemaan, joten livahdin jossain vaiheessa salakäytäviä pitkin pummilla Tavastian puolelle etsimään lisää seuraa. Patzy oli hukassa mutta Mikko löytyi. Raahasin sen sitten alakertaankin piipahtamaan. Ceessar veti kivan keikan, varsin vakuuttavaa. Milestonesin aikana tuntui kuulo lähtevän ja livahdinkin kohti kotia kesken keikan. Semistä linja-autoasemalle asti korvat humisi kuin kuusimetsässä, ekaa kertaa oikeasti pelotti että napsahtaako ikuinen tinnitys. Vai onks se muuten oikeesti tinnitUs? En koskaan oo saanu tosta jutusta selvää. Jeh, mut enivei, pakko vissiin hommata kunnon korvatulpat kun ei enää taida uskaltaa tommoseen metakkaan ilman.

Lauantaina varsin iloinen Mehuhetki MayBeen tyttöjen seurassa, jopa tekniikkapuoli pelas vallan mainiosti. Siitä huristin junalla Tiksiin kuvaamaan Incredible Nothingin haastiksia nettisivuja varten ja sain kyydin kotiin. Paikalle tipahteli pikkuhiljaa väkeä, Roki, Juge, Kelju, Annu, Benny.. (hieno nimikimara :) aloitettiin levyraati ja tappeluhan siitä meinas taas tulla. Lähinnä siksi, että Benny kehtas antaa Radioheadin Street Spiritille NOLLA pistettä. Räääh!!!! Levyraadista piipahdettiin ahtaassa Tauko-baarissa ja treffattiin Mikko, joka myös jatkoille raahattiin. Kuunneltiin Nightwishin uutta sinkkua, johon jousiosuudet ja kuororallatukset on kuulemma maksaneet noin 100k euroa.. no, ei hassumpaa. Takiaisen sinkku kyllä ilahdutti enempi!

Sunnuntai löhöilyä, lätkää ja mäkihyppyä. Että semmonen viikonloppu. Nyt taas reippaana uuteen viikkoon.

Uskomatonta, mutta totta. Valheen jäljet ovat lyhyet, lyhyemmät kuin voisi kuvitellakaan.

Mutta ei siitä sen enempää. Toivotaan, että ihmissuhdemörskä kestää
nämä pienet, ilkeämieliset paskanjauhamiset joltain taholta. Hahhaha.
Tässähän pääsee samalla punnitsemaan, mitkä ystävät on for real ja
mitkä fake plastic. Huomatkaa muuten oivallisen sulava
Radiohead-viittaus!

Töissä hartiat kipeenä mut suht keveellä mielellä. Oon yrittänyt tänään
löytää ystäviä, jotka antais liittää itsensä Primen postituslistalle,
et saisin street team-pisteitä. Aika teinix-hommaa mut mitäpä en tekis
idoleiden eteen! Loistoo! Eli jos et harmistu parista meilistä
kuukaudessa (tuleekohan ees niin montaa..) ni ilmottaudu vapaaehtoseks.
Voin sit lähettää vaikka jonku kunniakirjan…

Voi tätä elämää. Huumori on paras moottori, jos venettä tyrskyt heiluttaa.

Tänään mukavata Tuhma-klubia, huomenna lisää oivaa rokkia Semissä. Ai lööv.

..kaikki usko hyvään on mennyt, mikään ei ole enää aitoa, pyhää tai koskematonta. Häpeää ei tunneta, mitään ei säälitä, kaikki pitää saada pilattua, raiskattua, varastettua. Maailma on ruma ja inhottava, eikä kellään oo enää yhtään kivaa.

The Darkness on kuulemma coveroinut Radioheadin Street Spirittiä. On se mukava, että jossain vaiheessa saattaa kuulla ne kivat sanat, “vau, onks sulla the Darkness -tatska.”

Naurakaa vaan :C Tiia itkee. Maailman tärkeimpään kappaleeseen on kajottu limaisilla huumorihevinäpeillä.

mitä mitä mitä mitä mitä mitä mitä mitä mitä mitä mitä
www.radiohead.com
on uudistunut
monta vuotta meni
mitä mitä mitä mitä mitä mitä mitä mitä mitä mitä mitä

onko tämä merkki jostain ja jos on niin mistä ja jos ei niin miksi

uudistunut! uudistunut! tchock on muuten thomppa. se on tehny levynkansia. ettepä tienny.

unohtu isot alkukirjaimet mut.