Kolmas oikea kevätpäivä. Liian kirkas. Kesänhajuinen. Maa tuoksuu, hiekka rahisee lastenvaunujen ja autojen renkaissa. Lakaisukoneita, pölyä, lumen alta kuivuneita lehtiä viime syksyltä. Koirankakkaa, mutaista ruohomaata.

Maanantai-iltana iski ikävä Petua. Kiireisenä viikonloppuna oli jo unohtanut, että yksi puuttuu. Radiosta tuli Egotripin Matkustaja ja kyynelvirrat ei loppuneet. Noh, puhdistui ainakin silmät viikonlopun röökinsavusta, jossa joutui oleskelemaan. Huokaus.

Tänään apeus jatkui, se oli jäänyt jotenkin tarttunut kiinni ja imeytynyt sisuksiin, väsyttikin parin huonosti nukutun yön jälkeen. Kävin tekaisemassa Aamunavauksen osuuteni ja tulin kotiin, hoidettiin hanin kanssa pari asiaa ja otin päiväunet (jos muuten tuntuu joskus siltä, ettei ystäviä ole, kokeile päikkäreitä. Soittavat varmasti ihan jokainen niiden aikana). Heräsin, hani meni reeneihin, söin ja siivoilin. Yhtäkkiä iski joku hulluus ja kävin tunnin lenkillä! Lainasin Aijan Siru-koiraa seuraksi. Hän on ihana. Suru poistui hartioilta, helpotti. Sain pari kivaa tekstiviestiäkin, mitkä muistutti että hyvääkin on vielä.

Kotiintullessa muistin viimeinkin etsiä tietoa bändistä nimeltä Maroon 5. Kiva hitti radiossa. Levy tekis mieli tilata.